— 16 oli se luku, mutta mikähän se mitta oli, vastasi Eljas.
— Desilitraa he aina käyttävät, arveli Mauri ja kaatoi 16 kukkurallista desilitraa pannuun.
Kun Tekla kaatoi mustaa, sakeaa velliä kuppeihin, niin hänen sydämensä vuosi ylitse. Hän peitti kasvonsa käsillään, juoksi makuuhuoneeseen ja sulki oven sisäpuolelta, eikä hänen mielensä sanottavasti rauhoittunut, kun hän kuuli anopin läpitunkevan äänen sanovan:
— Merkillistä, että Tekla on antanut palvelijalleen vapaata juuri tällaisena päivänä. Odottakaa hiukan, niin minä keitän tästä hyvää kahvia lisäämällä tarpeeksi vettä. Rakas miniäni on luotu korkeampia päämääriä varten kuin kodin emännäksi.
Johon lehtori lisäsi:
— Äiti keksii aina avun ajallaan. Minulle nämä omituiset tapahtumat ovat arvoituksellisia. En tahtoisi kuitenkaan olettaa, että joku ilkeämielisyydessään on tahtonut häiritä juhlahetkeä.
Kun Tekla seuraavana aamuna tapasi kotiapulaisensa, sanoi hän hillitysti, sillä hän oli oppinut käsittelemään keittiöväkeä varovaisesti:
— Oliko Josefiinasta sopivaa mennä katsomaan tulipaloa juuri vieraitten ja kiireen aikana?
— Pojathan ne käskivät menemään, ja kun minäkään en ole käynyt "elävissä" moneen aikaan, niin minä ajattelin, että hyppäänhän edes tätä katsomaan. Yöllä minä näin niin ihmeellisen unen. Oli niinkuin vaahtopää hevonen huutaisi että: "lähde Ylä-Veteliin, lähde Ylä-Veteliin!" ja minä heittäysin maahan suulleni ja se poltti kuin tuli, vaikka maa oli kuuran peittämä. Unikirjassa lukee, että hevonen tietää iloa, joka tulee surun perästä, mutta tietääkö rouva mitä ne sanat tietävät?
Tekla meni pois peläten, että Josefiina tottelisi vaahtopäähevosen käskyä.