— Sanon että "onpa ne herrat kovia kansalle", tai "siinä sen näkee taas, miten valtion omaisuutella tuhlataan". Toinen tai toinen sopii aina. Mutta nyt minä en välitä enemmästä sivistyksestä. Minulla on paikka juutalaisella. Kuuluu olevan rikas perhe.
— Älä mene siihen soppaan. Parempi on olla huonommallakin ristityllä. Juutalaisilla on paljon koukkunokka lapsia. Ei mikään ole pahempaa kuin joutua lapsipaikkaan. Parempi tyttö ei mene sellaiseen. Minä en ole moneen vuoteen mennyt muuta kuin sellaiseen paikkaan, missä on ainoastaan aikuisia. Juutalaisissa ei ole yhtään sellaista taloa. Älä yritäkään, varoitti yläkerran Tilta.
Kello soi ja eiliset herrat saapuivat. Olga oli jo alkanut hermostua odotuksesta.
Esittely vei aikaa, sillä Olgakaan ei tiennyt kaikkien sukunimiä. Tytöt tervehtivät jäykästi, mutta ministerin Roosa alkoi keskustelun, niinkuin oli kuullut ylemmissä piireissä tehtävän viime aikoina:
— Mitä herra Salontaus pitää Snellmannin kuvapatsaasta? Kauan sitä onkin saatu odottaa.
— Hänellä on ollut huono räätäli, takin hiha on kuin housunlahe, sanoi Salontaus, joka tunsi syyllisyytensä — hän ei ollut koskaan odottanut mainittua patsasta.
Kahvi teki seurustelun vilkkaaksi. Tytöt joivat jo kolmatta kuppiansa.
Tirehtööri kertoi filmiuutuuksista.
— On tärkeää, että elävienkuvien näyttämöt kehittyvät sivistyslaitoksiksi. Sillä minkä luulette parhaiten tunkevan suuren yleisön tietoisuuteen? kysyi hän.
— Hintojen alenemisen, otaksui Aina.
— Palkkojen kohoamisen, sanoi vastapään Hilma.