— Elävätkuvat, hyvät neidit. Tai oikeammin ne elämykset, joita yleisö kokee elävienkuvien teatterissa. Kansan sydän on avoin niille. He surevat ja elävät näkemiensä henkilöitten kanssa. Heidän mielikuvituksensa kasvaa ja moni raukka saa ainoastaan tällä tavalla matkustaa ulkomaille.
— Isän pitäisi olla kuulemassa tätä, kuiskasi Mauri Eljakselle.
— Minä en ole vielä nähnyt niin sivistynyttä miestä kuin tuo tirehtööri, Amalia-tädin pitäisi tutustua häneen, kun hän aina kutsuu miehiä sivistymättömiksi, vastasi Eljas.
Kahvin jälkeen siirryttiin istumaan sohvapöydän ympärille.
— Soita, Eljas, vähän vieraille, pyysi Olga.
Eljas soitti "Honkaen keskellä", jota koko seura innostui laulamaan. Se laulettiin kolme kertaa alusta loppuun, sillä Eljas ei osannut muita laulukappaleita.
— Soitapas ramovoonia, se on hauskempaa, sanoi yläkerran Tilta.
Eljas totteli ja seura nautti sanomattomasti. Suomen kansa on soitannollista.
Hilman silmät olivat haaveelliset, Iita nojasi päätään kaltevasti ikkunaverhoa vastaan ja Alina varjosti silmiään peukalolla ja etusormella, kolme muuta sormea haarautui viuhkan muotoisesti ilmaan. Annan pää huojui tahdin mukaan, Hiltan suu unohtui puoliavomeksi ja Tiltan hengitys kävi mollissa ja duurissa säveleen mukaan.
Soiton lakattua katseltiin kuvia ja Kuvalehtiä.