— Kun se rouva rakasti sen renkiä ja se renki ampui sen miehen, joka teki niinkuin se rouva käski, kun se ei enää rakastanut sitä miestä, mutta joka rakasti sen rouvaa. Se toinen kuoli ja ne molemmat joutuivat linnaan, mutta nyt se on vapaana ja minä näin sen kadulla. Ja kamalaa se oli.
Mauri hiipi pois tämän sekavan kertomuksen aikana. Hän arvasi, että Olga jättäisi hänet ilman limonaatia, jos hänet huomattaisiin kuuntelemassa.
— Kyllä tuo tirehtööri katselee vähän kieroon mummoa, jos hän sattuu näkemään hänet, ajatteli hän itsekseen.
Seurustelu vilkastui yhä enemmän. Päätettiin lähteä ensi sunnuntaina Seurasaareen. Salontaus ja Hattaranheimo lupasivat tuoda tovereitaan mukaan ja niitten tyttöjen, jotka olivat keittäjättäriä, piti huolehtia eväästä.
Kesken vilkkainta keskustelua soi puhelin. Eljas meni kuulemaan.
— Joku soitti ja sanoi, että äiti ja isä ja Ilma tulevat kotiin nyt heti. He tulevat aikaisemmin kuin aikoivat, kertoi hän palattuaan.
— No on nekin väkeä. Mikä heitä nyt tänne ajaa! huudahti Olga harmissaan.
Vieraat tekivät kiireistä lähtöä.
— Ei tarvitse pelästyä, rouva itse lupasi että saa kutsua, koetti Olga rauhoittaa, mutta toivoi itsekin, että ehtisi ajoissa pestä ja asettaa kaappiin herrasväen hienoimman kahvikaluston.
— Kyllä minä herrasväet tunnen. Kun he tulevat kotiin, täytyy koti olla siivottu ja tyhjä. Miestuttavia ei saisi olla yhtään, ei he usko veljiin eikä miestuttaviin, jollei näytä papinkirjaa, sanoi Alina.