— Minullakin on oikea veli sotaväessä, mutta joka kerta kun hän tulee käymään, niin rouva kysyy että "onko tämäkin sotilas taas veli?" eikä näe, että samat kasvothan ne ovat, sanoi Anna.
Vieraat menivät ja Olga alkoi raivata pois kuumeisella kiireellä pitojen jälkiä.
Aika kului, mutta ketään ei kuulunut. Pojat menivät levolle ja Olga torkkui tuolillaan. Yhtäkkiä hän havahtui keittiön ovelta kuuluvaan naputukseen.
Aukaistuaan oven hän näki Limpumskan, jolla oli kenkäkauppa alakerrassa.
— Pistäysin vain sanomaan, että alakerran Mimmi tuli meille siinä yhdeksän tienoissa ja sanoi "näyttävänsä lehtorin Olgalle, että saattaa käydä pahasti sille, joka loukkaa tuttavaa, jolta viime nimipäivänä sai unikirjan ja kahdenmarkan kortin". Niin että paha sillä oli mielessä, sanoi Limpumska.
Olga alkoi aavistaa pahaa ja kysyi:
— Soittiko se meille?
— Soitti niinkin ja kertoi lehtorilaisten tulevan kotiin tänä iltana.
— Kyllä minä nyt sen katalan vehkeet ymmärrän. Valehteli koko jutun ja tärveli kutsut, kun en minä häntä pyytänyt tänne. Olga veti henkeään ja alkoi valituin sanoin kuvailla Mimmin ominaisuuksia, hänen entisyyttään, tuttaviaan, epäsiistiä keittiötään ja rouvaltansa saatua hattua.
Koko tämä sanatulva huudettiin sellaisella ponnella, että pojat heräsivät viereisessä huoneessa.