— Matkustakaa te joka viikko häihin, meillä on nyt aika mukavia uusia tuttuja, sanoi Mauri.
— Jotka haisevat hajuvedelle, lisäsi Eljas.
Mutta Olga, joka ennenkin oli huvitellut vahvasti, yltyi tämän jälkeen tässä suhteessa aivan kohtuuttomaksi. Joka vapaan illan hän vietti tansseissa ja aamusilla hän oli väsynyt ja päätä pakotti. Poski oli enimmäkseen turvoksissa, sillä reikäisiä hampaita kolotti, kun jalkoja oli palellut yöllä kotiin tullessa ohkaisissa tanssikengissä ja sukissa. Usein kun koko perhe nukkui, alkoi Olga pukeutua ja hiipi varovaisesti ulos.
Vihdoin kun talonmieskin valitti levotonta elämää portaissa, päätti
Tekla puhua Olgan omalletunnolle.
— Tyydyttääkö tällainen elämä Olgan parempaa luontoa? aloitti hän.
— Ei parempaa eikä huonompaa. Lehtorilla on yksi aamiaisaika, pojilla toinen ja Ilma-neidillä kolmas. Saa olla aina ruuan kimpussa, aina tiskata ja keittiö on koko päivän astioitten ja ruuan vallassa. Kenenkä luontoa sellainen tyydyttäisi, vastasi Olga.
— Minä tarkoitin ikuista yöjuoksua ja tanssimista. Sellainen on kevytmielistä elämää.
— Voi olla niinkin, mutta minä en ole huomannut, että siitä pahenisi.
— Terveydelle se ainakin on pahaa.
— Niin on, päätä pakottaa alituisesti ja hampaat eivät anna koskaan rauhaa.