Tekla meni Olgan luo keittiöön nähdäkseen, oliko tämä hyvin masentunut pitkän keskustelun jälkeen.
— Saanko asettaa illallisen nyt jo pöytään? Minulla on vähän asiaa
Liisankadulle, sanoi Olga.
— Eikö Olga tahtoisi nyt neuloa sitä alushametta? ehdotti Tekla, sillä hänellä oli ennakkoluuloja Liisankatua kohti.
— Kun ei ne rahat riittäneetkään alushameeseen.
— Ei kai ne kuluneet kaikki yhteen paitaan?
— Apteekkarin Annalla oli nimipäivät ja minä ostin puketin hänelle. Kukat maksavat häpeämättömän paljon tähän aikaan ja loput meni harsohameeseen.
— Mutta Olganhan piti ostaa tästälähin vahvoja, kestäviä kankaita.
— Tästä ei tullutkaan tavallinen puku. Siitä tuli lastiikkahame.
— Mitä Olga tarkoittaa?
— Minä meinasin, että koska yötanssit harmittavat herrasväkeä, niin minä alan sitä lastiikkatanssia. Se ei ole sitä Makki Riipenperin, vaan Ruhasen. Se opettaa Liisankadun tanssisalonkissa kaksi kertaa viikossa, sellaista helpompaa lastiikkaa.