— Olen ennenkin tehnyt sen huomion että palvelijat usein ovat epänormaaleja, mutta nyt sodan jälkeen he ovat aivan omituisia, sanoi Tekla.
— Kyllä minustakin Olga on vähän erikoinen, mutta kiltti tyttö hän on.
Toivon paljon Epiktetoksen ylentävästä esimerkistä, lohdutti lehtori.
Tekla meni pois. Oli vaikeaa aina ymmärtää lehtoriakaan.
Samaan aikaan sanoi Olga vastapään Hilmalle:
— Herrasväessä ei ole montakaan täysjärkistä. Tämä lehtorikin on ihan pähkähullu. Ei siltä ettei ne ole viisaita. Mutta en minä heidän sanoistaan paljoakaan välitä. Historian tuomio! Saakoot itse historian tuomion. Mutta hyvää herrasväkeä nämä ovat. Eivät huuda koskaan. Mutta vaikeaa on heidän meininkejään ymmärtää.
Johon vastapään Hilma sanoi:
— Älä yritäkään ymmärtää, silloin menet itsekin sekaisin.
Joku päivä myöhemmin oli Amalia-täti Sevisillä.
Koko perhe oli koolla, paitsi Ilma. Olga tarjoili kahvia sulavin liikkein.
— Olga on vähän Amalia-tädin näköinen, eikä se olekaan ihme, koska
Olga on tädin lapsi, pamahutti Mauri.