— Neuvon sinua, Tekla, kasvattamaan paremmin palvelijoitasi. Mutta eipä ole ihme, että he ovat hävyttömiä, kun omat lapsesi eivät osaa ensinkään käyttäytyä.
— Ovatko he olleet epäkohteliaita?
— Kuulithan itse että Mauri sanoi minua Olgan näköiseksi. Missä hänen silmänsä ovat?
Amalia-täti meni ja ovi sulkeutui hiukan liian kovalla melulla.
Olga purki sydäntään Pärkreenille keittiössä:
— Ei niihin herrasihmisiin niinkään helposti totu. Suuttuvat kaikesta turhasta. Varovainen niitten kanssa pitää olla. Mutta jos eivät anna käydä lastiikassa, niin minä muutan. Ilma-neitikin on tanssinut sitä ja me ollaan yhtä vanhoja, mutta halut ja tavat pitäisi olla ihan erilaiset. Hattu minulla sentään on vielä hienompi ja Salontaus on yhtä hieno herra kuin Ilma-neidin laiha pankkiherra, joka sitä riiailee.
— Olga on itsekin paljon komeampi kuin Ilma-neiti, sanoi Pärkreeni, joka niinkuin useimmat lyhyet miehet ihaili pitkiä naisia.
— Minua sanoivat Amalia-neidin näköiseksi! Mutta piikaa saa loukata ken haluaa, ja Olga sekoitti räminällä veitset, lusikat, porsliinit ja lasit yhteen pesuastiaan, niin että Sevisten arkiruokakalusto väheni 10 prosentilla.