— Mieheni luonto vaatii hyvää ja vahvaa ravintoa, niinkuin sitä vaativat hyöytymansikat. Liisa on erinomainen ruoanlaittaja. Hänellä on erikoinen aisti, joka johtaa häntä panemaan juuri sopivan määrän mausteita ruokaan ja saamaan kastikkeet tuoksuavan maukkaiksi. Pihvit ovat aina täsmälleen oikein paistetut ja keitot niin täydellisiä, että mieheni suutelee minua erikoisen lämpimästi ja kehuu hyväksi emännäksi. Liisaa minun täytyy pitää niin kauan kuin hän suinkin pysyy meillä. Kaikkihan tietävät, että hyvät keittäjät ovat pikaluontoisia.
— Minulla on keittäjä, joka on kuin auringonpaiste, mutta lihapullat ovat kuin kuivuneet maanmunat ja ohukaiset kuin nahkapalat, sanoi maisterin rouva.
— Mitenkä saat Liisan kestämään luonasi? kysyi Tekla kamreerin rouvalta.
— Nostan palkkaa aina kun hän vaatii. Olen koettanut saada käännöstyötä, voidakseni sen tehdä. Sittenkin hän uhkaa jokaisen purkauksen jälkeen muuttaa. Elän kuilun partaalla. Liisalla on kaikki valtit käsissään.
— Eikö lainsäädäntöä voisi kehittää ehkäisemään alituisia palvelijain vaihtoja pienimmästäkin syistä? kysyi toimittajaneiti eduskuntanaiselta.
— Voisihan ajatella jonkunlaista lakiehdotusta tähän suuntaan. Maammehan kehittyy yhä enemmän lakimaaksi. Meidän ryhmä suunnittelee monta uutta hyödyllistä lakia. Ehdotamme, että määrättäisiin, kuinka monta lasta kullakin perheellä pakollisesti täytyy olla. Toinen ehdotus koskee lasten kuukausirahan suuruutta. Seuraava asettaa ikärajan tanssimiselle, joka onkin tarpeen, nyt kun vanhat ovat alkaneet tanssia. Sitten on ajateltu pakottaa naimattomat miehet ottamaan kasvatikseen joku isätön lapsi, vastasi eduskuntanainen.
— Miks'ei naimattomia naisia? kysyi tohtorinna.
— Heitä pidetään syyttöminä naimattomuuteensa. On ajateltu kuitenkin, että niiden, joita on kosittu, pitäisi alistua saman määräyksen alle. Mutta miehet vaativat, että ne poikamiehet, jotka ovat saaneet rukkaset, vapautettaisiin tästä. Minusta vasta kolmannet rukkaset oikeuttavat heitä pääsemään kasvatista.
Koko seura piti tätä viimeistä lakiehdotusta aivan erinomaisena.
— Sivistystyön alalla olisi vielä paljon tehtävää. Koulupakko on vain ensimäinen askel. Seuraava on kaunokirjallisuuden lukemispakko, käyntipakko Suomen ihanimmilla seuduilla ja tärkeimmissä kulttuurilaitoksissa. Jokaisen suomalaisen, Ruijasta Rajajoelle saakka, täytyisi tuntea Kansallismuseo, tieteelliset kokoelmat, Turun historiallinen museo ja Korkeasaaren eläinmaailma, sanoi toimittaja.