— Siitä tulisi varmaan vilkas yhdistys. Kuta enemmän yhteenliittymistä, sitä enemmän heräämistä ja nousua! huudahti toimittaja.
— Mitähän kello lienee? kysyi Tekla.
Seurassa oli parikymmentä naista, mutta kenelläkään ei ollut tietoa ajasta. Useimpien kellot olivat epäkunnossa. Toisilla oli rannekellot, mutta kaikki vetämättä ja yhdellä oli ainoastaan vitjat.
— Ei naisesta ole maailman hallitsijaksi, ennenkuin hän osaa hoitaa kellonsa, sanoi eduskuntanainen halveksivasti, katsoen kelloansa. — Kello on nyt puoli kuusi.
Koko seura ponnahti seisoalleen ja syntyi aika hälinä.
— Minun mieheni on pahalla tuulella, kun myöhästyn neljänneksenkin päivällisiltä, sanoi tohtorinna.
— Liisa muuttaa huomenna ja lapset nääntyvät nälkään, voivotteli kamreerin rouva.
Tekla kamppaili eteisessä löytääkseen vaatteensa, kun hän kuuli rehtorin rouvan rauhoittavan vieraitaan:
— Kello ei ole vielä neljääkään. Ruokahuoneen kello käy täsmälleen oikein. Mieheni hoitaa sen itse.
— Eduskunnan kello näkyy pitävän kiirettä. Jos sen mukaan hallitaan maailmaa, niin tulevat asiat ainakin ajoissa valmiiksi, pisteli Amalia.