V.
ANU.
Ilma seisoi kaasukeittiön äärellä ja kähersi hiuksiaan, kun ovelle koputettiin.
— Onks tää lehtor Sevisel? kysyi tulija, pieni, pyöreä nainen.
— Kyllä, vastasi Ilma.
— Mie satuin sit järestää kohallee. Oottaks työ täst talost?
— Minä olen vanhin tytär.
— Mänkääs sit sanomaa tei mammal jot mie oon tult. Mie oon teijä uus kuharkka.
— Mikä se on? En minä luule että äiti tarvitsee sellaista.
— Vissii hää tarvissoo ko hää on miut pestant. Ymmärrättäks työ sit mikä köksä on?