— Ahaa, te olette meidän uusi palvelijamme. Tervetuloa vain. Ottakaa vaatteet päältänne. Äiti ei ole nyt kotona, mutta hän tulee pian.
— Eiks hää minnuu varttuntkaa ko hää läks pois? Mut saaha mie haastaa täs teijä keral ratoks. Miu nimmei on Anu Jukonen. Mitävast se entine läks?
— Hän ei sopinut meille. Minkä tähden Anu muuttaa paikkaa?
— Mie en kehant ennää röhjöttää maasyvämmes koton, ni sit mie lähin sen kauppias Kosose kuharkaks, mut hyö pittiit nii pahhaa elämää. Tappeliit yleaikaa keskenää, herra ronas rouva keral joka asjast. Hyö olliit nii saitoi jot kahviporot pit paahtaa uuvellee. Aamul joivat saijjuu. Mie oon kahevuotiaast ast saant kohvii ylösnoustes. Siit saa voimaa jot jaksaa akkiloija kaike päivää. Ryssä, hää juop saijjuu ja on vetelä ja laiska. Mitä työ juotte?
— Lapset syövät puuroa, aikaihmiset juovat kahvia.
— Ompas teil hyväluontoset lapset ko eivät patista kohvii. Onks teijä pappa alustpittäi olt herra?
— Hän on lehtori ja oppinut historiantutkija, vastasi Ilma lyhyesti.
— Meijä naapuri poika käi monet koulut ja luk roviisoriks ast. Hää
nai ruossii haastavan rouvan, mut ei hyö silt oo oikiaa herrasväkkee.
Mienen taho olla rostopaikas sitävast, ko mie tahon isse sivistyy.
Oppiiks tääl ruossii?
— Me puhumme suomea kotona
— Tei papal on nii rostonim, sanoi Anu, joka alkoi tulla levottomaksi.