— Eivätkö he ole viekkaita ihmisiä? kysyi Ilma.
— Viekkaat ihmiset ovat niin ystävällisiä, sanoi Tekla.
Parin viikon kuluttua sanoi Anu Teklalle:
— Nyt mie rupian käymää iltakurssiloil, siel oppii ruossii ja muit henkee etistävvii asjoit. Mienen ikkään kehtaa lötöstää piikan, mie meinaan pyrkii etteepäi. Tääl talos ei paljokaa sivisty.
— Tietysti Anu saa käydä iltakursseilla, kunhan kotitoimet eivät siitä kärsi, sanoi Tekla.
— Rouvan pitäs ja sivistää issijää jot pysys herran tasol, kehoitti
Anu.
— Ei jää paljoakaan aikaa taloustoimista ja ikuisista parsimisista.
— Vaik mie oon toise orja, ni mie ossaan laittaa issellein aikaa henkenetistämissee.
— Minun aikani kuluu tarkkaan kotona.
— Mikä mistäi tykkää. Mie saan aikaa ko isse tahon.