— Saapa nähdä kosiiko Dauphin tänä keväänä? Ilkan ehdotus sysäyksen antamisesta ei ole hulluimpia, sanoi Heli. — Mutta mitenkä se tapahtuisi?
— Kirjoitetaan kirje ja vihjaistaan, että Père Lachaise kilpailee
Rosaprosasta, sanoi Meri.
— Sellaista ei kukaan usko. Emmekö voisi järjestää heille hengenvaaraa?
Niinkuin sinä kerroit siitä lääkäristä, Meri, sanoi Ilkka.
— Tai pannaan sanomalehteen, että Rosaprosa on perinyt maatilan, sanoi
Tauno. — Dauphin ennättäisi kosia, ennenkuin asia selvitettäisiin.
— Dauphin on niin jalo, ettei hän huolisi Rosaprosasta, jos tämä olisi rikas, vakuutti Meri.
— Jos minä hakkailisin häntä ensi konventissa, niin Dauphin kiirehtisi kosimaan, etten minä veisi häntä, sanoi Ilkka.
Ja kaikki nauroivat katketakseen, niin että Merin täytyi sanoa:
— Olkaa hiljaa. Tämä on Café de la Paix, ja te häiritsette rauhaa. Ihmiset katsovat meitä paheksuvasti. Mutta nyt me olemmekin kuluttaneet tältä pöydältä syötävät aineet viimeiseen muruun asti. Veto olisi maksettu, mutta pääasia puuttuu, Ilkka.
— Saat sen kotitiellä, sanoi tämä.
— Ei kelpaa. Todistajien on nähtävä, ettet tingi, sanoi Heli.