— Älä luule. Terttu oli ollut siellä seuraavana päivänä. Ilta oli itkenyt ja sanonut, että hänen äitinsä lähtee nyt opiskelemaan koko ensi vuodeksi näyttääkseen, mihin hän kelpaa. Viereisestä huoneesta kuului kiivasta keskustelua Iltan vanhempien kesken. Lauri uhkasi löylyttää Klemettiä ja Eero sanoi, että: »Paras olisi, jos isäkin alkaisi laulaa, niin molemmat lähtisivät ulkomaille.» Siinä kodissa ei ole koskaan rauhaa. Minä luulen, että Iltakin olisi monessa suhteessa toisenlainen, jos hänellä olisi tavallinen äiti.
— Tule nyt tanssimaan. Soitto alkaa. Minä en enää jaksa kuulla, mitä pinnan alla piilee, sanoi Ilkka ja hyppäsi alas ikkunalaudalta.
— Katso vielä Sylvaa, joka ei istu hetkeäkään. Hän sanoo olevansa erakkosielu ja liehuu sylistä syliin, se on tanssista tanssiin, sanoi Meri ja meni Ilkan taluttamana saliin.
Illalla olivat kaikki väsyneet, etenkin konventtitoimikunta. Mutta seuraavana päivänä oli lupa ja silloin päätettiin tulla järjestämään juhlasali entiseen kuntoon.
Opettajat hyvästelivät, ja tohtori Valo joutui heidän joukkoonsa.
Kai meni Iltan luo.
— Muistatko sinä, että minun piti saattaa sinut kotiin? kysyi Kai.
— Tietysti minä muistan, mennään nyt heti, sanoi Ilta, mutta viivytteli jos jonkinlaisilla verukkeilla.
Hän tiesi koko ajan, mitä tohtori Valo teki, vaikk'ei hän katsonut sinnepäin. Tohtori aikoo auttaa takin Pytyn päälle, mutta Ville ennättää väliin. Nyt hän puhuu neiti Weltin kanssa.
Ilta koettaa äänetöntä suggeroimista ja hokee ajatuksissaan: »älä saata
Rosaprosaa kotiin, älä saata kotiin, älä saata kotiin.»