Père Lachaise lähestyy ja sanoo jotakin neiti Weltille.
— Nyt minä olen valmis, sanoi Ilta Kaille ja molemmat astuivat alas portaita.
Ilta nauroi ja puheli vilkkaasti, mutta kuuli kumminkin, että joku seurasi portaissa. Olikohan se Dauphin?
— Minä olen kuullut, että sinä halveksit naisia, Kai.
— Ylipäänsä minä olen naisvihaaja, mutta älä ota itseesi. Sinä olet toisenlainen kuin muut.
Ilta tiesi, että jos joku poika sanoi häntä toisenlaiseksi kuin muut, niin se oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi. Terttu sanoi myöskin usein, että hän ei ollut samanlainen kuin muut, mutta silloin se oli valitettava seikka.
— Kunnioitatko sinä minua, Kai?
— Kunnioitan hurjasti.
— Minkätähden?
Kai ajatteli: Koska sinulla on tuollaiset silmät ja kiharat ja hieno hipiä. Se on kuin banaaninkuori, sisäpuolelta.» Mutta ääneen hän sanoi: