— Kerro nyt, Ville, niin kauan kuin minä jaksan tukkia tätä tulvaa.
Eila nykäisi liinan pois ja sulki tiiviisti huulensa.
Ville veti pienen kirjekuoren taskustaan ja sanoi:
— Tässä on uutinen painettuna. Se tuli meille juuri ennen minun lähtöäni, sillä meidän perheemme tuntee toisen uhreista.
— Kihlauskortit! Lue heti paikalla. Onko se Dauphin ja — — —
Kaikki huusivat ja koettivat ottaa kortteja Villeltä.
— Sulhanen on luokan hyvä ystävä, sanoi tämä ja veti kortit kuoresta.
— Ehkä se olet sinä itse? Ikä ei ainakaan olisi esteenä, sanoi Kai.
Kaikki nauroivat, ja Meri sanoi:
— Se on Dauphin, aivan varmaan se on hän. Tue Iltaa, Aissi, ettei hän pyörtyisi.