— Minä olen mielelläni sinun isäpuolesi, Eila, vakuutti Onni.
— Minä tarkoitin tosin Père Lachaise'iä, mutta kyllä sinä siihen sopisit yhtä hyvin, ainakin mitä juhlallisuuteen tulee.
— Luokan kaunis unelma on särkynyt, huokasi Terttu.
— Te olette eläneet harhakuvitelmissa. Minä olen aina huomannut, että
Rosaprosan ja Valon välit olivat kuin veljen ja sisaren, sanoi Jyrki.
— Kuule, Heli. Onko meidän suhteemme sellainen? kysyi Tauno.
— Minä luulen, että Dauphin ei koskaan vie Rosaprosan kumia ja kyniä eikä parsittuja sukkia eikä lainaa rahoja eikä — — — sanoi Heli.
— Top. Ja Deutscheprosa ei pyydä Valoa sytyttämään märkiä halkoja, eikä kantamaan taakkoja — — —
— Jättäkää perheriidat yksityiselämän varjoon. Suostukaamme siitä että näiden opettajien välillä on vallinnut ystävällinen, virkatoverillinen suhde. Mutta mitähän hurmaavaa Père Lachaise'issä on? sanoi Olli.
— Kaunis nenä ja syvä sielunelämä, sanoi Ilkka.
— Se sielunelämä on ainakin pysynyt meiltä salattuna. Mutta minä luulen, että hän on hallitsijaluonne, joka saa naiset vapisemaan ja empimään, sanoi Eila.