— Niinkuin Onnikin ajatteli Terttu.
— Onko sinun nyt kevyt olla, Ilta, kun Dauphin on vapaa? kysyi Väinö.
— Yhtä kevyt kuin parin sadan muunkin yhteiskoululaisen, sanoi Ilta.
— Nolo juttu tämä oli. Mutta eikö lähetetä kukkia Deutscheprosalle, etenkin kun hän on hoivannut meitä koko lukuvuoden, ehdotti Sylva.
— Se on hyvä keksintö. Lähetetään lemmikkejä ja ohdakkeita, kihlautuneitten kuvaannolliset esittäjät, sanoi Kai.
— Ruusuja Rosalle, se on ainoa oikea, sanoi Tuovi.
Ja hän sai muitten kannatuksen.
Meri ehdotti kävelyretkeä saaren ympäri.
— Minun jalkani ei ole vielä terve, en minä jaksa kävellä pitkälle, sanoi Ilta.
— Sinä voit tulla veneellä. Joku pojista soutaa sinut saaren vastaiselle puolelle. Tavataan siellä ison, sileän kallion luona, sanoi Meri.