— Minä en ennen tietänyt, että käveleminen rasittaa enemmän kuin tanssiminen, sanoi Sylva, joka muisti Iltan saavutuksia tällä alalla.
— Muista, Sylva, että Ilta on poikkeusolento, johon ei voi sovelluttaa samoja lakeja kuin meihin. Hänen jalkansa ei kestä kivisiä polkuja, mutta kiiltävä parketti lumoo ne vahvoiksi, sanoi Ilkka.
Ilta oli mennyt rantaan, niin että häneltä jäivät nämä puheet kuulematta.
Olli ja Otso olivat jo irroittaneet veneen. Toinen auttoi Iltaa siihen ja toinen heitti äyskärillä vettä veneen pohjalta.
Olli oli jo aikoja sitten unohtanut päätöksensä olla saattelematta Iltaa. Mutta Kai oli viime konventista saakka karttanut häntä. Nyt hän seisoi syrjässä ja katseli.
— Halloo, Kai. Tule tänne neljänneksi, niin vene on hyvässä lastissa, huusi Ilta.
— Minä olen vain viides pyörä vaunuissa, sanoi Kai, ja alkoi kulkea rantaan päin.
— Etpä ole kuin tärkeä neljäspyörä, sanoi Ilta. — Tule nyt, niin selität minulle eri kaislojen nimiä.
Kai ei voinut enää vastustaa. Hän hyppäsi veneeseen, työntäen sen samassa vesille.
Toiset alkoivat kierrellä saaren polkuja, nauttien vapaudesta.