Vihdoin otettiin hauska kuva Helistä ja Onnista heidän työntäessään venettä rannasta.
Kun kuvat oli otettu, istuuduttiin kehään kalliolle, ja Meri asetti karamellilaatikon keskelle.
— Lasketaan, kuinka monenlaista nautintoa meillä nyt on, sanoi Ilta.
— Ruumiillista, sekä sisäistä että ulkonaista — karamellien aiheuttamaa ja auringon säteitten vaikuttamaa, sanoi Eila.
— Se on kaksi nautintoa, sanoi Väinö ja laski sormillaan. — Muuta minä en tunnekaan.
— Entä sielullista, henkevän keskustelun muodossa. Ja tunteellista, joka riehuu jokaisen sydämessä, sanoi Eila.
— Nautintoko riehuu? kysyi Tauno.
— Sinä käsität minut tahallasi väärin, sanoi Eila.
— Lasketaan vielä nautintoja. Minusta esteettinen nautinto on voimakkain katsellessamme tätä ihanaa luontoa ja samoin tyttöjen pukujen ja poikien jakauksien ihanaa luonnottomuutta, sanoi Ilkka.
— Eläimellinen nautinto on myöskin edustettu, sanoi Sylva ja pörrötti pentujen karvaa.