— Laula, Tuovi, niin me saamme taidenautintoakin, pyysi Meri. Ja Tuovi lauloi niin ihanasti, että kaikkien kasvot saivat hartaan ilmeen.
— Kauniisti sinä laulat, vaikka sinun äänesi kuuluu heikolta näin isossa salissa, sanoi Kai.
— Ehkäpä Tuovi on kadottanut voimansa senjälkeen, kun hän bobbasi hiuksensa? sanoi Terttu.
— Ihan niinkuin Simson, huudahti Heli. — Mutta totta puhuen minusta
Tuovin ääni vetää vertoja Adelina Patille.
— Vai pidit sinä Adelina Patin äänestä, ilkkui Väinö.
— Voihan verrata sellaiseen, jota ei ole kuullut. Etkö ole kuullut, että sanotaan jonkun olevan kauniin kuin Venuksen? Eikä kukaan ole nähnyt Venusta, sanoi Heli.
— Nauttikaa nyt ja ajatelkaa, että viikon perästä luokka on vain suloinen muisto. Jokainen saa iloita ja kärsiä ilman toverien osanottoa, sanoi Meri.
— Tai kiusoittelua, lisäsi Terttu.
— Niin. Ajatelkaa kuinka kuivaa! Elämässä ei ole suolaa eikä mehua, sanoi Heli.
— Minkähän tähden aikaihmiset eivät ole yhtä nerokkaita, kuin esim. meidän luokkamme? aprikoi Sylva.