— Kahdestakymmenestä vuodesta eteenpäin alkaa ihminen tylsistyä. Hän
voi tulla tieteellisemmäksi ja käytännöllisemmäksi ja järkevämmäksi.
Mutta mielen kuivuus lisääntyy, kunnes hän on läpeensä ikävä, tuumi
Heli.
— Minä aion nyt kumminkin tulla aikaihmiseksi. Ehkä jo viikon kuluttua, sanoi Aissi.
— Älä, opeta minuakin, sanoi Terttu.
— Minä jään luokalle ja eroan koulusta.
— Luokalle jääminen kypsentää tavattomasti, vakuutti Ville.
— Mutta ei tee aikaihmiseksi. Eroaminen koulusta on ensimmäinen askel sitä päämäärää kohti, sanoi Aissi.
— Kuinka monta askelta sinulla on otettavana, Aissi? kysyi Tauno.
— Kolme askelta. Kolmas on, että minä lähden äidin kanssa ulkomaille. Minä olen aina toivonut sitä, mutta nyt kun pääsen, tuntuu ikävältä jättää toverit. Teissä on paljon mukaviakin puolia, jatkoi Aissi.
— Kiitos, Aissi. Meissä on, kissa vie, mukaviakin puolia, nauroi Otso.
— Minusta Aissi on ollut kuin joutsen ankkalammikossa. Laulatko sinä nyt joutsenlauluasi, kysyi Heli.