— Niinkuin minä sanoin: Ollaksenne koululaisia te olette hauskoja tyttöjä ja poikia. Kun minä palaan Helsinkiin, niin kutsun teidät joskus luokseni.
— Kiitos vielä kerran, Aissi. Mutta silloin on välillämme ehkä liian suuri juopa, sanoi Otso.
— Ei se mitään tee. Meillähän on kuitenkin paljon yhteisiä muistoja.
— Sinä olet etevä, Aissi. No, sanohan mikä oli se toinen askel? Sinä hyppäsit sen yli, sanoi Ilkka.
— Siitä kerron vain vaitiololupauksen jälkeen. Se on salaisuus.
Kaikki vakuuttivat vaikenevansa.
— Teille on niin vaikea kertoa oikeita asioita. Hienotunteisuus ei ole luokan vahvin puoli, sanoi Aissi.
— Sano nyt jo. Me ollaan hurjan hienotunteisia. Aiotko filmata trikoovaatteissa? kysyi Eila.
— Siinä on Eilan hienotunteisuutta! No, minä kerron teille asian, mehän olemme tovereita, ja minä olen hempeämielinen näin eronhetkellä. — Minä olen kihloissa.
Toinen salamanisku samana päivänä! Kaikki istuivat vaiti ja tuijottivat. Eilan kieli alkoi ensiksi liikkua: