— Hassua! Etkö sinä sulattanut Rosaprosan yllätystä? Ai, tosiaankin, meidänhän tuli olla hienotunteisia. Toivotan onnea omasta ja luokan puolesta. Kuka on sinun sulhasesi? Kenraali vai laivaston ylipäällikkö?
— Johannes Norr.
Nyt luokka alkoi tointua. Jokainen kyseli ja uteli. Tytöt syleilivät
Aissia, ja pojat olivat hiukan noloja.
— Minun isälläni on virastotoveri, tohtori Norr. Mutta hän on vain hiukan nuorempi isää ja minä kutsun häntä sedäksi, sanoi Meri.
— Se on juuri minun sulhaseni. Me menemme syksyllä naimisiin, sanoi
Aissi rauhallisesti.
— Kamalan jännittävää! Oletko sinä rakastunut? kysyi Terttu.
— Tietysti ja Johannes on myöskin. Hän on hyvin tyylikäs. Puhuu vieraita kieliä ja soittaa viulua kotitarpeeksi.
— Tohtori Norrhan on hurjan rikas, sanoi Meri.
— Se ei vähennä hänen arvoaan, sanoi Aissi.
— Sinä olet onnenpoika, kun satuit rakastumaan tyylikkääseen ja rikkaaseen mieheen. Minä aavistan, että minä ihastun keuhkotautiseen konttoristiin, jolla on äiti ja halvattu sisar elätettävänä, sanoi Eila.