— Miltä tuntuu, Aissi? Kerro aivan tarkasti. Oletko sinä halkeamaisillasi tunteista ja jännityksestä? kysyi Heli.
— En minä ole ollenkaan sellainen luonne. Minä olen onnellinen ja tyytyväinen, mutta en hupsu, sanoi Aissi.
— Minä luulin, että kihlaantuneet hykertäisivät käsiään koko ajan, sanoi Väinö.
— Eikö ole hauskaa, että ollaan yhteiskoulussa? Poikakouluissa ei tapahdu koskaan tällaista, sanoi Ilkka.
— Mitä muuta iloa meillä on tällaisesta, kuin että toveri eroaa koulusta? kysyi Kai.
— Se on tietysti jännittävää, sanoi Ilkka.
— Eikö sinusta ole noloa jättää näin nuorena elämän ilot ja tyytyä vain koti-iloihin? kysyi Ilta.
— Minä olen jo nauttinut nuoruuden huveista: tansseista, hakkailusta, ratsastuksesta. Nyt minä täytän 19 vuotta, vietän puoli vuotta ulkomailla ja alan elää uutta mielenkiintoista elämää. Me saamme ison seurustelupiirin, hienon kodin ja paljon ulkomaalaisia tuttavia, sanoi Aissi.
— Kuulkaa pojat! Tällaisiksi meidän tyttötoverimme tulevat käden käänteessä. Kuinka me pysymme heidän tasallaan? kysyi Olli.
— Aissi on aina ollut meistä edellä, paitsi algebrassa ja sellaisessa, sanoi Meri.