— Ei vain Kuopiossa.
— Dauphinko olisi savolaista rieskoo?
— Oon, mutta häntä on kiilloitettu sekä Helsingissä, että ulkomailla. —
Tässä on Iitan ovi.
* * * * *
Kun tytöt tulivat sisään, kuulivat he kirkasta naurua sisältä.
— Eilan sunnuntaikikatusta, sanoi Meri aukaisten oven.
— Päivää tytöt. Te olette enkeleitä yhteiskoululaisten hahmossa.
Istukaa sohvaan tai keinutuoliin, kukin luonteensa mukaan. Sylva ja
Eila ovat jo kertoneet Vauhkon ja Väinön jännittävästä kohtauksesta
sanoi Ilta ja nojasi korituolin tummaa taustaa vastaan.
— Etkö sinä tule pahemmaksi, kun meitä on näin monta? kysyi Heli.
— Minun jalkani jaksavat jo kuulla mitä melua tahansa. Se ei ole nyrjähtänyt uudelleen, vaikka Eila on kikattanut, niin että ruusut ovat pudottaneet terälehtensä.
S— Terveisiä Dauphinilta, sanoi Meri vallattomasti.