— Tuon sinä keksit, Meri.
— Totta se on. Hän saattoi meidät tänne, ja etemmäksikin, sanoi Heli.
— Mitä? Valoko?
— Sinä narraat. Ei ikinä.
Tytöt huusivat toistensa suuhun.
— Mikä ihme se on? Hän odotti meitä Korkeavuorenkadun päässä, sanoi
Heli, — ja oli välinpitämättömän näköinen.
— Odotti! Kehukaa varovammin.
— Siltä se näytti. Hän oli hyvin kohtelias, nosti meidän tavaroitamme kadulta ja sanoi jäävänsä sanattomaksi meidän seurassamme.
— Mistä syystä? kysyi Eila.
— Miksi miehet hämmentyvät naisten seurassa? kysyi Meri ja katsoi viattomasti kattoon.