— Täytyykö sinun tilittää kaikki asiat luokalle? Minä en kerro mitään, enkä välitä siitä, mitä he sanovat, sanoi Onni.
— Mehän puhumme toistemme kanssa ja silloin kaikki tulee ilmi. Tietysti minulla on sellaista, josta minä en puhu, mutta uusi kello ei pysy salassa.
— Oletko sinä vihainen, että minä tahdoin ostaa sen?
— En tietystikään. Mutta antaisiko sinun isäsi sinulle rahaa sellaiseen?
— Minulla on oma tilini pankissa. Isä ei sekaannu minun yksityisiin menoihini, kunhan tulen toimeen vuotuisella määrärahalla.
— Sehän on jännittävää. Minä en ole eläissäni kuullut sellaisesta. Nyt minun täytyy mennä. Kiitos, Onni, ystävällisyydestäsi, sanoi Heli ja ojensi kätensä.
Onni tarttui siihen, puristi vahvasti ja sanoi:
— Hyvästi, Heli. Sinun kanssasi minä voisin puhua.
Sitten hän nosti lakkiaan yhtä kohteliaasti kuin tavallisille neideille.
Heli kulki hitaasti portaita ylös.