— Olli ja Tauno, pankaa mieleenne, sekä anteeksianto, että minun nöyrä ja kohtelias käytökseni, sanoi Otso.
— Kaikki on selvää, sanoi Olli.
— Canossan matka on tehty, lisäsi Tauno.
— Nyt, pojat, voidaan olla luonnollisia. Tässä on appelsiinejä, mutta niitä saatte sitten, kun neljäs vieras on saapunut.
— Kuka se on?
— Arvatkaa.
— Tietysti Terttu. Hän on sinun varjosi, sanoi Olli.
— Keltaisen punainen varjo, sanoi Tauno.
Samassa ovikello soi, ja Terttu tuli sisään. Hän oli pukeutunut oranssiväriseen pukuun, joka vielä enemmän korosti hänen punertavia kasvojaan. Hiusten ja hameen värit sopivat niin huonosti yhteen, että Tauno kuiskasi Otsolle:
— Minä tulen merikipeäksi, jos minun täytyy kauan katsella Tertun väririkkautta.