— Tule tänne sohvaan, sanoi Ilta. Hän esiintyi kahta vertaa kauniimpana
Tertun vieressä.
Kaikki istuivat pöydän ympärillä syöden hedelmiä. Puheltiin päivän jännittävästä tapahtumasta ja muista kouluasioista.
— Tule antamaan meille illallista Ilta, kuului ovenraosta.
— Tulkaa tervehtimään, pojat, jos olette vähänkin ihmismäisessä kunnossa.
Kaksi pientä poikaa tuli sisään. — Tässä ovat minun veljeni Eero ja
Lauri. Missä Aina on, koska teillä ei ole voileipiä? kysyi Ilta.
— Aina meni tekemään sovintoa Oskarin kanssa, kun Vihtori on ottanut
Lövgrénin köksän, sanoi Eero.
— Ja Aina sanoi, ettei hän ikinä palvelisi meillä niin huonosta palkasta, mutta täällä on muuten niin edullista, kun rouva on poissa. Ja kyllä Vihtori vielä katuu, kun on syönyt Lövgrénin ruokaa jonkin aikaa. Täällä ei Ilta neiti osaa panna lukon taa mitään, kertoi Lauri.
— Ja mistä me nyt saamme ruokaa? kysyi Eero.
— Tässä on teille appelsiinit kummallekin ja minun kirjoituspöydälläni on vielä koulueväät, joita minä en syönyt. Ottakaa ne ja menkää nukkumaan.
— Ei me vielä. Kello on vasta 7.