Otso jättäytyi viimeiseksi. Hän ei mennyt ulos ovesta, vaan kääntyi
Iltaan ja kysyi:
— Mitä varten sinä olet vihainen minulle, Ilta.
— Sen sinä voit itse keksiä.
— En voi mitenkään. Sano nyt taikka — — —
— Taikka mitä?
— Taikka saat syyttää itseäsi, jos jotakin tapahtuu.
Ilta ymmärsi, että jotakin tapahtuisi, ja sen tähden hän sanoi:
— Sinä olit ilmiantamaisillasi minut Rosaprosalle.
— Minäkö? Mitenkä? Älä nyt.
— Mitä sinä sitten aioit sanoa, kun sinä aloit että: »se neiti oli vain — — —»