— Sevi, muista, kenestä puhut. Anna kuva minulle. Pyytäkää Hultaa auttamaan teitä, niin että tulette siisteiksi, kynnet puhtaiksi ja kengät kiillotetuiksi. Sitten lähdemme Oulunkylään tervehtimään uuttu äitiä.
— Hip, se on hauskaa, sanoi Sevi.
— Kaikki tapahtumat ovat jänniä, sanoi Vallekin, mutta lisäsi, kun arkkitehti oli oven toisella puolella:
— Eemeli laulaa: »Äitipuoli, rokat nuoli!»
* * * * *
Parin tunnin kuluttua saapui arkkitehti poikineen Oulunkylään, hauskaan huvilaan.
— Asuuko se morsian täällä yksinään? kysyi Valle. — Vai onko se morsianpuoli?
— Älä nyt viisastele. — Hän asui ennen vanhan äitinsä, kanssa täällä, mutia nyt on äiti kuollut.
Ovelia seisoi iloinen, ruskeasilmäinen nainen, joka sanoi herttaisesti:
— Tervetuloa rakkaat vieraani. Sinunko poikiasi, Einar?