— Tietysti pojat ovat vallattomia ja vilkkaita, mutta kuka teille on tuota muuta uskotellut? kysyi Ilma nauraen.
— Opettajat ja hoitajat ja isäkin.
— Minä en usko sanaakaan siitä. Te olette herttaisia ja hauskoja miehenalkuja. Ja nyt me liitymme vahvaan toveriliittoon. Me olemme uskollisia ystäviä, rakastamme ja puolustamme toisiamme. Ja sen päälle me syömme kukin jättiläisappelsiinin. Eikö niin? kysyi Ilma ja ojensi hedelmämaljakon pojille.
— Varmasti, sanoi Sevi.
— Just niin, ja Vallen silmät kiiluivat iloisesti.
Arkkitehti katseli onnellisena lehtensä takaa pientä joukkoa, joka jutteli tuttavallisesti.
— Me tulemme varmasti viihtymään hyvin yhdessä, sanoi Ilma ja tarjosi omenia pojille.
— Mutta niin ne kaikki sanovat ensin, huokasi Valle.
— Kutka sanovat? Mitä tarkoitat?
— Valle ei tarkoita morsiamia, vaan opettajattaria, selitti Sevi.