Ilma vilkaisi arkkitehtiin päin, mutta tämä oli syventynyt lukemiseen,
— Mitä te itse luulette, pojat? kysyi hän.
— Parempi olisi, kun vihittäisiin vain vuodeksi kerrallaan, sanoi varovainen Valle.
— Meihin väsyy kyllä siinä ajassa, lisäsi Sevi.
— Te olette liikuttavia, kultaseni. Koetan voittaa teidän luottamuksenne ja sitten me olemme onnellisia koko elämän, sanoi Ilma ja syleili poikia.
— Nyt saatte mennä puutarhaan leikkimään vähäksi aikaa, sanoi arkkitehti.
Puutarha oli pian tarkastettu. Pojat kiipesivät kiviaidalle ja puihin. Heittelivät maaliin valmunnupuilla ja kiersivät onkimadon voikukan varren ympäri.
— Nyt mennään sisään katsomaan, mitenkä ne ovat kihloissa, sanoi Valle.
— Älähän Nostetaan tämä rahi lähemmäksi, niin nähdään, mitä isä tekee sille morsiamelle. Ikkunasta on kivaa katsella, sanoi Sevi ja alkoi raahata rahia ikkunan alle.
— Puhu hiljaa, etteivät kuule, varoitti Valle.