Valle alkoi nauraa tyrskiä.
— Mitä sinä naurat? kysyi Ilma.
— Minä vain ajattelen, että mitähän oikea äiti ja se majuri ajattelevat siellä taivaassa, kun me täällä vain näin juodaan kahvia. — Ja isä ja sen majurin rouva ovat kihloissa, koetti Valle selittää tilannetta.
— Hölmö Valle! sanoi Sevi. Eihän se majuri ole taivaassa. Sillä on jo toinen. — Kuka hänestä välittää?
— Vaiti, pojat. Te käyttäydytte sopimattomasti, sanoi arkkitehti ja koetti hillitä itseään.
Ilma oli punastunut vahvasti, mutta sanoi rauhallisesti:
— Tahdotko lisää kahvia, Einar?
— Kiitän, en. Nyt me lähdemme kotiin, sanoi arkkitehti jyrkästi.
— Me tahdotaan nähdä, kun te sanotte jäähyväisiä. Julinin Kustaa oli kiva siinä tempussa, sanoi Valle, mutta vaikeni nähdessään isän katseen.
— Kumartakaa, pojat, ja joutukaa, kiirehti arkkitehti.