Ilma saattoi portille ja puristi arkkitehdin kättä kuiskaten:
— Älä välitä, Einar. Pojat ovat olleet äidittömiä. Kyllä minä tulen toimeen heidän kanssaan. He ovat joka tapauksessa herttaisia lapsia.
— Kiitos, Ilma, oli ainoa, mitä arkkitehti sai sanotuksi.
* * * * *
— Onkohan aivan varmaa, ettei se peruuta sanojaan? kysyi Valle, kun isä illalla sanoi hyvää yötä.
— Mitä sinä tarkoitat?
— Että hän tulee äidiksi koko elämän ajaksi.
— Häneen me voimme luottaa varmasti. Eikö hän ollutkin hyvä?
— Oli niinkin, Anna hänelle iso palkka.
— Että hän varmasti pysyisi meillä, kuului Sevinkin vuoteelta.