— puja. Hyi, miten sinä nipistät.
— Mennään vaununsillalle, ehdotti Aili Rahikaiselle.
— Aili ei saa mennä sinne. Varsinkaan, kun sinä olet ottanut tukot korvistasi, sanoi Otso, joka luki Tuulispäätä. Eikö totta, äiti?
— Anna äidin olla rauhassa, pihisi Aili ja tyrkkäsi salaa Otsoa.
— Kyllä minä sinun metkusi tiedän, sanoi Otso.
Mutta Aili siirtyi vielä etemmäksi perheestä.
Ludde seurasi ja koetti vielä kerran aloittaa nerokkaan keskustelun.
— Minulla on taipumusta järkeilyyn. Kun sydämeni joskus lämpenee, niin katsoo järkeni sitä jäätävän ivallisesti. Silloin jäätyy sydänkin, niin että pinnalla heijastuvat vain haaleat tunteitten revontulet.
Tämä puhe oli jo tepsinyt kolmeen kauppakoulutyttöön ja kahteen naisopistolaiseen. Ailin se tenhosi kokonaan.
— Minäkin olen kärsinyt elämään kyllästymisestä, sanoi hän.