— Ihka färskiä. 20 markkaa tiu.
— Kuinka ne ovat niin halpoja?
— Kaikki halpaa meillä.
— Minä otan puoli tiua, mutta niitten täytyykin olla tuoreita. Ne ovat minun sairaalle sisarelleni.
Kauppias laski munat ääneti.
Rouva Pilman oli jo kadulla, kun hän kuuli äänen takanaan:
— Ei tarvis antaa kipiälle munia.
— Ovatko ne sittenkin vanhoja, kysyi rouva Pilman kimakasti.
— Oikein prima munia, ei paljon märändyny. Mutta kipiälle tarvis antaa stämplattu sortti. Meillä ei ole nyt stämpeli kanssa.
Ja omantunnontarkka kauppias vetäytyi nopeasti sisään.