— Hänellä näkyy olevan inhimillisiäkin tunteita, eikä vain taivaallisia tai astronomisia, sanoi toinen veli.
— Johannes on hyvä mies ja hellä isä, kunhan hän vain keksii oikean menettelytavan. Mutta hänen toimintaansa täytyy vain johtaa. Minä ikävöin jo häntä kotiin. Olen ostanut hänelle sukset. Ehkä hänen koukistunut vartalonsa oikenee hiihtäessä. Saaneekohan Johannes-parka kylpyäkään kiireellisiltä töiltään, sanoi Naima.
Nämä viimeiset sanat iskivät uuden tuuman tohtorin mieleen.
Hän riisui kengät ja sipsutti varovaisesti sukkasillaan kylpyhuoneeseen. Siellä hän aukaisi kuumavesihanan ja alkoi riisuutua.
Häiriytymättä hän pääsi suloiseen kylpyyn.
— Tämä on tosi nautintoa. Etäällä kuuluvat lasten iloiset äänet. Naima ei vaadi minulta mitään, ja ruumis virkistyy ja puhdistuu, ajatteli tohtori ja alkoi lukea tieteellistä julkaisua, jonka hän oli ottanut mukaansa.
Välillä hän laski pois vettä ja lisäsi uutta kuumempaa.
Sattumalta oli Laurilla asiaa kylpyhuoneeseen.
— Hei, joku vieras mies on täällä kylpemässä, huusi hän ovelta.
— Ole vaiti, onneton poika. Tule sisään ja sulje ovi, hosui tohtori ammeesta.