— Oletko sinä teatterissa aina tuollainen? kysyi Ruusa.
… Nyt hänen täytyy paeta. Paremmin minä olisin tuosta suoriutunut.
Eenokki kiersi Ruusan hameen polviensa yli ja kuiskasi:
— Näin vaippa on kierrettävä. Katsos tuota tomppelia!
— Etkö voisi istua alallasi? Sinä herätät huomiota.
Mutta Eenokki löi rintaansa, niin että avaimet kilisivät ja laiha lompakko hypähti.
— Sinähän puhkit kuin veturi. Mene kotiin ja pane kylmä kääre vatsalle, niin poltto lakkaa.
— Ihailu uhkaa halkaista rintani. Oletko nähnyt suloisempaa olentoa kuin Julia?
— Mitä sinä minua kuljetit katsomaan, kuinka sinä puhkit Aili
Somersalmelle? Oletko nähnyt häntä arkioloissa?
— Katso Romeota! Hän kumartaa taivaallisesti, — ja Eenokki löi otsansa edessä istuvan rouvan hiuksia koristavaan kampaan.