— Älä koetakaan jäljitellä Jussi Snellmania! Sinä voit korkeintaan suoriutua rohdoskauppakumarruksesta, Pane nenäliina suuhusi, koska et osaa olla puhkimatta tuon rouvan paljaaseen selkään. Hän saa varmasti nuhan.
Esirippu laski, ennenkuin yleisö ehti ajaa Eenokin ulos teatterista.
Tarjoilijaneidille hän kumarsi hovitapojen mukaisesti ja heitti kuluneen kukkaronsa pöydälle. Hän nautti sanomattomasti seisoessaan yleisön puolella pöytää eikä myyjän paikalla.
Neiti antoi kukkaron takaisin.
— Pitäkää se, te naismaailman ihanin kukka, lausui Eenokki käsi ojennettuna kattoa kohti.
— Hullu mies, sanoi tarjoilijatar heittäen kukkaron Ruusan eteen.
— Juo, Ruusunnuppuni, ensin kupistani jotta näen, onko tuo nainen myrkyttänyt juoman.
— Minut sinä siis ensin uhraisit! Mikä sinua vaivaa? Olethan ihan villitty.
— Minä olen teatterin lumoissa. Käyn katsomassa joka kappaletta täällä Kansallisessa ja aina joudun taiteen hurmaan. Selviän täydellisesti vasta rohdoskaupassa. Mutta täällä elän ja hengitän näyttelijöiden kanssa. Juovun taidenautinnosta ja unohdan kurjan konttoristisieluni.
—- Mitenkäs minä, joka pliseeraan hameita kahdeksan tuntia päivässä, kelpaan sellaisen miehen morsiameksi?