— Oletkos sinä kuullunna, että sisarestas tulee ylioppilas? kysyi
Marikin ja pani ruokaa keittiön pöydälle Ristolle.
— Siitähän kaikki puhuvat, muita kukaan ei muista, että ennen kesää minun on tentittävä Normaalilyseoon, ja se on jotakin se. Sinne ei pääse yksikään pölkkypää, vaan ainoastaan ne joilla on pää kuin partaveitsi. Siellä on osattava Aasian vuoret ja oikokirjoitukset ja kertomataulu ja Ruben, Simeon, Leevi, Juda, Dan — — — mikä sitten seurasi?
— Nahtali, Kaati, Assari, Ieaskaari, Sepolonni — — — auttoi Mari.
— Josef ja Benjamin, jatkoi Risto ja haukkasi voileipää.
— Etkös sinä tulisi toimeen yhdellä koululla? Mittee sinua riekätään uuvella koululla? Mittee siun isäs sinnuu semmoseen urakkaan pannoo?
— Tämä tutkinto on yhtä vaikea kuin ylioppilaskirjoitus, jossa saa miettiä kuus tuntia yhtä ainetta. Helppo silloin on osata ja muistaa, pöyhisteli Risto.
— No vastaapas muutamaan kysymykseen, sanoi Janne, joka oli tullut keittiöön. Minkälaiset ominaisuudet ovat ultraviolettisäteillä? Mikä on ero ampeerin ja voltin välillä?
— Ei molla luettu sellaista. Janne vain härnää minua.
— Mikä on kokkien, spillerien ja basillien yhteinen nimi?
— Eiköhän liene syöpäläisiä kauttaaltaan, arveli Mari.