— Vastaa sinä Risto. Mari ei ole niinkään tyhmä, myönsi Janne.
— Tuollaista ei Liisakaan tietäisi, sinä olet kruinaalinen. Sinulla on kamalat kynnet, sanoi Risto.
Mari rauhoitti:
— Lauvantai-ilta on, ja yhä nuo toisilleen nalakuttavat. Kun teille on käynyt hyvin muallisissa asjoissa, niin olekee nöyrät syvämmessänne. Liikoo suur kunnia on vuarallista.
— Onko Mari saanut koskaan liikaa kunniaa? kysyi Risto.
— Rippikoulussa minä osasin katkismuksen ulukoo ja nöyrä minä silt oon ollu koko elämäin ajan enkä oo ihteen kehunna muille.
— Minun mielestäni aikaihmiset kehuvat aina itseään. Mutta tietääkö
Mari missä Rooma on? kysyi Risto.
— Eiköhän tuo lie meren yli Jerusaalemist, ku Puavalkii sinne seilas.
Toukokuun lopulla tuli Riston tenttiä Normaalilyseoon.
— On onnetonta, kun kouluihin on sellainen tungos, että lukuisat lapset eivät mahdu niihin. Sinun on nyt koeteltavaa parastasi, varoitti äiti huolestuneena.