— Kuinka syvälle tämä maa on meidän omaa? kysyi Toini.
— Maan keskipisteeseen asti, mutta siellä syvällä meidän alamme on eri pieni, etkun pallonpinta-ala on suuri, mutta keskus on vain piste, selitti Janne. — Ja toisella puolella keskipistettä alkaa niitten maa, jotka asuvat jalkojemme alla.
Tuvan puolella asuva Laason perhe oli portailla vastassa, toivottamassa tervetuloa.
— Onko teille syntynyt viime talvena monta lasta? kysyi Toini.
— Yks vaa, ei se täti joura tuora, kun yhren kerrallaan, sanoi Antti.
— Mää olen pessyt itten ko te tulitte, kertoi Matti.
Koko iltapäivä meni tuttujen paikkojen tarkastamiseen ja leikkituvan järjestämiseen.
Illalla maistui ruoka ja vihdoin uni, kun lapset hohtavan punaisina oudosta ilmasta makasivat tiloillaan.
Uni muutti lapsien olennon. Toinin pellavankarvaiset hiukset valuivat ympäri hentoja kasvoja, ja pojat nukkuivat lempeän ja henkevän näköisinä vieretysten. Mooses oli kömpinyt Jannen jalkopäähän ja vikisi unissaan.
Äiti seisoi vuoteitten jalkopäässä ja nautti siitä, että oli saanut pikku väkensä kesälaitumelle. Hän ajatteli, että nyt koko perhe saisi nauttia yhdessä olosta ja aurinkoisesta Kesämäestä.