— Anna heti minulle toinen, huusi Risto hyökäten Jannen kimppuun. —
Juuri Jannen tapaista laskea tuolla lailla.
Liisa tuli erottamaan poikia ja jakamaan tasan, pitäen samalla pienen luennon hyvistä tavoista.
— Aina tuo Liisa on olevinaan kuin aikaihmiset, tuskitteli Janne.
— Mikset mene naimisiin, kun olet ylioppilas ja kauhean vanha?
— Minun täytyy olla teitä kasvattamassa.
— Sinun pitäisi saada herraksesi maratonjuoksija, niin se toimittaisi kaikki asiat, eikä meidän tarvitsisi juosta aina. Taikka painija, silloin olis parasta pitää suu kiinni vain, puhui Risto, suu täynnä korppuja.
— Te olette kauhean näsäviisaita. Ettekö tiedä, että minä olen niin paljon vanhempi, että teidän oikeastaan pitäisi kutsua minua tädiksi.
— Ooks bölö? Sinun pitää kunnioittaa minua, sillä minä olen esikoinen, sanoi Janne lyöden tavallisen valttinsa pöytään.
— Tiedättekö mikä päivä nyt on? Minä lähden kesäkursseille
Savonlinnaan, sanoi Liisa.
— Se on mälvää. Sinä olet mehevä, vaikka sinä olet harmillinenkin, sanoi Risto.