— Minä ainakin pidän teistä, oli Liisan varovainen vastaus.
— Mä tulen kerran sinua tapaamaan, lohdutti Risto.
— Tule vain, mutta muista puhdistaa kyntesi hyvin.
— Siinä tuli taas vanha kiusallinen Liisa esiin, etkö voi lähtöhetkellä olla säädyllinen.
— Mikä teistä sitten on säädyllistä? Ihmisillä näkyy olevan eri mielipiteet siitä. Tulkaa nyt poimimaan minulle marjoja eväiksi.
Kun Liisa sitten lähtiessään alkoi hyvästellä, olivat pojat kadoksissa.
— Kyllä pojat ovat kauheita. Tietävät, että erotaan moneksi kuukaudeksi, eivätkä edes tule jäähyväisiä sanomaan, valitti Liisa, jolle ero muutenkin oli vaikea.
— Kyllä minä niille maksan sinun puolestasi, lupasi Toini. — Hyvästi, rakas Liisa, hyvästi, hyvästi.
Tuntia myöhemmin saapuivat pojat.
— Joko Liisa on lähtenyt, miksei se odottanut meitä? kysyi Janne nolona.