— Eläköön, hurraa, eljen, eljen, huusi Janne.
— Ai, jai, aijai aii!
— Mitä nyt kuka huutaa? kysyi isä.
— Riston majuri varmaan halkesi, sanoi Tomi.
— Mikä?
— Minulla on iso paise sääressä, sen nimi on majuri, käsivarressa on luutnantti, ja jalassa on pieni rumpali, selitti Risto.
— Mikähän Ristolla on kun se on saanut paiseita? Vedessä taitaa olla vika. Te ryvettekin aina liejussa. Tule tänne niin pannaan laastaria, sanoi isä.
Perhe-eväät ja Mooses lastattiin veneeseen, jota kuljetti perämoottori. Vene oli saanut nimen Klukki, erään kenraali Kluckin jälkeen. Tämä oli aina sodasta selviytynyt vaaroista ja seikkailuista.
— Tämä Klukki on loisto vehe. Ilman sitä ei kesästä olisi mihinkään.
Aallot päilyy ja ilma on kuin hajuveden henki, runoili Risto.
— Hyi, Janne, nyt sinä potkit minun hyvän hattuni litteäksi. Nosta se äkkiä veneen pohjalta, huusi Toini.