— Miksi sinä kuljetat hattua muassasi, etkun sinä et pidä sitä päässäsi, kysyi Janne.
— Milloinka mä sitä käyttäisin, jos en retkillä. Nyt se on melkein piloilla. Jannessa on jotain tiikerimäistä.
— Pyydä anteeksi Toinilta, vaati isä.
— En mä viitsi pyytää anteeksi likoilta.
— Tottele nyt heti, sanoi isä ankarasti.
Janne murjotti ensin, mutta sanoi sitten:
— Toini, anna heti paikalla anteeksi.
— Tuo on huono anteeksipyyntö, sanoi äiti.
— Etkös vastaa, Toini, annatko anteeksi, tai sulle käy mälvästi, uhkasi Janne.
— Annan, mutta hattuni on silti litteä.